Olen silpunnut historiaa koko päivän. Yritän saada sen muotoon, jossa se painaisi vähemmän eikä hidastaisi kulkua eteenpäin.
Kirjat ja paperi painavat 800 kg kuutiometri, mäntylauta 550 kiloa. Se on liikaa.
Sielu painaa kuulemma 21 grammaa; se on helppo uskoa. Sen kuuluu lentää, eteenpäin. Kevein askelin tai hiukan ilmassa, muttei tuulen mukana.
Vanhaan jää kiinni. Paperi ja mapit ovat suojalkapalloa, paperi juoksuhiekkaa. Heti kun rampissa katsot taaksepäin puoli sekuntia liikaa, rysähtää.
Taskuihin muutama linkki, kourallinen bittejä. Matkaan oma rakas ja pari ystävää.
Heti kun nuotiolla joku aloittaa "muistan vielä elävästi kun", on aika potkia kekäleet levälleen ja jatkaa matkaa.
Katse eteen. Ei, ei kengänkärkiin. Ylemmäs.
