Tyttäreni pyysi kerran ehkä nelivuotiaana: "isi näytä jotain, mitä sä olet siellä töissä tehnyt".
Se pysäytti kuin betoniseinä. Enhän minä voinut näyttää mitään. Kaikki aikaansaatu oli näkymättömiä bittejä näkymättömissä pilvissä. Kaikki aikaansaatu liukenee suunnattomaan käsitteiden massaan kuin soitettu musiikki konserttitalon seiniin ja lakkaa olemasta sillä hetkellä, kun kapellimestari laskee tahtipuikkonsa.
Mietin sitä silloin, mietin sitä edelleen.
Tarinan opetus tietenkin on antaa huomio ja kunnia niille, joille se kuuluu, eli rakkaille, perheelle, lapselle, vaimolle, ystäville, sukulaisille. Mutta myös se, että kun katsoo taakseen, olisi mukava nähdä jotain konkreettista. Pieni viiva historian pinnassa, pieni, kosketeltava asia, josta voisi olla ylpeä sillä kuuluisalla kuolinvuoteellakin. Jokin, mistä voi vanhuudenhöppänänä leuhkia lapsenlapsenlapsille, jotka kuittaavat jutut seniilin horinoina huomatakseen vielä samana päivänä, että jumalauta, isoukki oli oikeassa.
Oma isoisäni oli neljässä sodassa. Ei hän niillä leuhkinut, mutta ehkä hänestä juuri nyt tuntuu ihan hyvältä kuulla, kun julistan koko maailmalle, että oli siinä ihan saatanan kova jätkä. Sankari, jonka kaltaisia ilman minäkään en tässä istuisi näin pollevana pitäen jonkinkokoisena ongelmana sitä, että ruuasta tulee liikaa kaloreita.
Matkamme jatkuu, niin hänen kuin meidänkin, ja uskon, että yksi tehtävistämme on rakentaa tätä maailmaa, muuttaa todellisuutta siihen suuntaan, jonka uskomme paremmaksi. Valita hyvien ihmisten kanssa oikeat unelmat ja toteuttaa niitä, edes vähän. Palata kotiin verissä päin, muttei kokonaan hävinneinä. Nuolla haavoja viikkotolkulla, voittaa pelot ja katkeruus, pitkästyä, ja lähteä taas kavereiden kanssa ryöstämään Englantia, valloittamaan Jerusalem oikeauskoisille tai rakentamaan yhteiskunta, jossa olisi hitusen vähemmän kärsimystä, yksinäisyyttä, pelkoa ja sortoa. Auttaa masentuneita, nolata kusipäitä, puolustaa sorsittuja. Taistella niiden pienten asioiden puolesta, joille ihmiset voivat hymyillä. Saada lapsi nauramaan.
